Vesipisaran kuvaaminen

Jokin aika sitten kun sain strobistikamat, yritin ensimmäiseksi kuvata vedenpinnan hajoamista. Muutama päivä sitten strobist-blogissa kerrottiin, miten kuvata vesipisaran tippumista vedenpintaan. Päätin kokeilla hommaa vielä uudestaan ja sain aikaiseksi (mielestäni) ihan hauskoja kuvia.



Yllä olevassa kuvassa on mielestäni hauskaa se, että se ei ole sellainen perinteinen "water drop"-kuva vaan hieman epäsymmetrinen sekä värien suhteen onnistunut. Seuraava kuva on ehkä perinteisempi "vesipatsaskuva".



Jos katsot taustaa tarkemmin, niin huomaat, että siinähän näkyy Nalle Puh -figuureja. Selitys löytyy käyttämästäni taustakankaasta:) Eli etsin jotain punertavaa taustaksi ja ainoa sillä hetkellä nopeasti löytynyt vaihtoehto oli poikani kaulahuivi:) No lopputulos on kuitenkin ihan hauska.

Kuvan ottaminen veteen putoavasta vesipisarasta on oikeastaan aika helppoa kunhan muistaa muutaman asian:

• Ajoitus - eli ilman oikeaa ajoitusta ei homma toimi
  
• Valaistus - älä valaise vettä, vaan taustaa
  
• Tarkennus - tarkenna kamera manuaalisesti siihen kohtaan veden pintaa, johon pisara tippuu esim. laittamalla kyseiseen kohtaan jokin esine, johon voit tarkentaa. Itse käytin avainta.
  
• Aukko - koska kuva otetaan läheltä vesipisaraa, käytä tarpeeksi pientä aukkoa, jotta saat kaiken tarkennettua kunnolla
  

Kuva käyttämästäni setupista löytyy Flickr:stä, mutta loppujen lopuksi päädyin pitämään salamaa kädessä n. 5-10cm päässä taustasta. Kokeilin myös suunnata sitä eri kulmissa kohti taustaa, jolloin valaistus muuttui jonkin verran. Kiinnitin salamaan myös sinisen "geelin", jolloin kuviin tuli mukavasti sinisen sävyä mukaan. Kameran asetukset olivat seuraavat:

• Exposure: 0.004 sec (1/250)
  
• Aperture: f/13.0
  
• Focal Length: 92 mm
  
• ISO Speed: 400
  

Mutta kuten alussa mainitsin, niin kannattaa lukaista strobistista löytyvä juttu, jos tämän tyylinen kuvaaminen kiinnostaa.

Kuvia snootilla ja hehkutusta linuxista

Viimeksi kirjoitin snootin tekemisestä kankaasta ja nyt ajattelin laittaa tänne muutaman kuvan, jonka olen ottanut snootilla. Snootin ideahan on "kaventaa" salamasta lähtevää valoa ja usein se luo pyöristyneen efektin, eli valo näkyy kuvassa pallomaisena. Snootilla valonlähde on helpompi suunnata pienemmälle alueelle ts. valo on paremmin hallittavissa.



Yllä olevassa kuvassa kitarastani, snootti oli kameran yläpuolella, eli kohteen edessä ja suunnattu n. 45 asteen kulmassa kohti kitaran tallaa. Käytin kameran tungsten-valkotasaipainoasetusta (hehkulamppu), jolloin kitaraan tulee mukavaa sinistä sävyä. (Siis, jos sellaisesta pitää:)

Monesti snoottia käytetään kuitenkin henkilökuvissa. Yksi tapa käyttää sitä, on valaista salamalla vain osa kuvattavasta kohteesta. Otin esimerkin vuoksi kuvan itsestäni (tai vaimohan sitä nappia painoi), jossa snootti on suoraan kasvojen edessä, hieman niiden yläpuolella.



Snootilla ammuttaessa kannattaa miettiä, millä teholla salamaa käyttää. Omakuvassani käytössä on SB-28:n 1/64-teho ja snoot oli varsin lähellä kasvojani, mutta se riitti hyvin. Btw, taustana on nahkainen musta työtuoli:) Olen myös tullut pikkuhiljaa siihen tulokseen, että ehkä minunkin pitää opetella jonkin verran kuvankäsittelyä, joten seuraavassa ensimmäisiä kokeiluja kuvankäsittelystä.

Päätin myös ottaa kuvan vaimostani, joka on mielestäni erittäin kaunis nainen. Koska kuvaajantaitoni eivät ole vielä kovin korkealla tasolla, pitää omaa työnjälkeä (=osaamattomuutta) parannella, joten seuraavassa lopputulos:



Olen lopputulokseen kohtalaisen tyytyväinen, koska tein tämän kuvankäsittelyn n. 30 minuutissa GIMP:llä, eli the GNU Image Manipulation Program -open source ohjelmalla. (Joo, joo tiedän, ettei se ole täydellinen, siis kuva sekä GIMP:) Jos kyseinen ohjelma ei ole tuttu, niin sen voi ladata myös Windowsille, mutta siihen kannattaa joka tapauksessa tutustua täällä. Mainittakoon vielä, että Linuxista löytyy nykyään hyvin tuki myös eri RAW-formaateille, joten verrattuna kalliisiin kaupallisiin Windows-ohjelmiin kannattaa tutustua linuxin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Aloitin linuxin käytön 10 vuotta sitten ja siihen aikaan verrattuna on erilaisten ilmaisohjelmien (open source) määrä moninkertaistunut. Linuxille löytyy nykyään hyvä tuki multimediapuolelta. Kannattaa tutustua esim. Ubuntu-linuxiin ja sen eri johdannaisiin esim. Kubuntuun jne.

Minun piti vielä kirjoittaa viime torstain kuvausreissusta Arskan ja Laten kanssa, mutta ei tullut yhtään julkaisukelpoista kuvaa sieltä, joten jätän siitä kirjoittamisen väliin. Sori poijaat...:)

DIY Snoot kankaasta

Koska perheellisellä ja työssäkäyvällä miehellä on niin paljon ylimääräistä aikaa, päätin tehdä snootin itse. Webbi on täynnä kaikenlaisia vinkkejä snootin tekemiseen esimerkiksi käyttäen foamia, pahvia tai jotain muuta materiaalia, mutta kankaisen snootin tekemiseen ei paljon löytynyt vinkkejä. Tässä blogissa kerron siis, miten voit tehdä snootin kankaasta. Hintaa en osaa varmaksi sanoa, koska kaikki tarvittavat materiaalit löytyivät äitini "ompelukaapista", mutta en usko, että hinta on montaa euroa.

Yksi syy kankaisen snootin valmistamiseen oli se, että todennäköisesti sen kestoikä on hieman pidempi kuin pahvisen tai foamista valmistetun. Minulla ei ole pakollisia koulutunteja enemmän kokemusta ompelusta ja siitäkin on aikaa jo n. 20v, joten kyse on ainoastaan hommaan ryhtymisestä. Huomioithan, että en tosiaankaan jaksanut panostaa kovin paljon kuvien ottamiseen tekovaiheesta, joten koita kestää huonoja kuvia:) Seuraavassa tarvittavat materiaalit, vehkeet ja vermeet:

- Ompelukone
- silitysrauta
- farkkukangasta tai jotain hieman "tukevampaa" kangasta
- fylliä, eli sellaista reikä/kovike-kangasta
- liimakangasta: 1- ja 2-puolista
- kangasliimaa
- "uros"- ja "naarastarranauhoja" ja mielellään liimapinnalla
- kärsivällisyyttä, ellet ole ompeluammattilainen

Materiaalin menekki riippuu täysin siitä kuinka monta epäonnistunutta versiota teet:)

Vaihe 1:



Mittaa sopiva pala kangasta esim. sovittamalla ensin A4 paperi salaman ympärille ja sen jälkeen merkkaa paperiin sopivat mitat. Snoottihan voi olla eri pituinen riippuen vähän siitä paljonko haluat sen hajottavan valoa, joten improvisoi haluamasi pituus tässä kohdassa. Leikkaa farkkukankaasta 2 kertaa paperin kokoinen pala. Kangas taitetaan puoliksi, niin saat samanlaisen pinnan molemmille puolille. Voit tietenkin laittaa sisäpuolelle enemmän heijastavaa kangasta, mutta kuten sanoin, käytettävä materiaali sekä mitat riippuvat siitä, haluat snootin toimivan.


Vaihe 2:


Leikkaa fyllikovikekankaasta hieman farkkukangasta pienempi pala, taita se kahtia ja liimaa farkkukankaan toiselle puolelle. Tämän jälkeen leikkaa liimakankaasta 1-2 kpl paperimallia hieman pienempiä paloja ja liimaa ne fyllikankaan päälle silittämällä. Silittäminen myös nopeuttaa liiman kuivumista. Tämä tuo snoottiin tarvittavaa jäykkyyttä, koska pelkkä farkkukangas on aika löysää. Luultavasti tarranauhojen (velcron) käyttäminen tuo myös jäykkyyttä snoottiin.

Vaihe 3:



Nyt tarvitset kärsivällisyyttä, eli tässä vaiheessa ommellaan sivusaumat umpeen, mutta muista jättää päätysauma vielä auki. HUOM: Snootti on tässä vaiheessa sisäpuoli ulospäin. Voit myös ommella taitetun sivun, jos haluat siitä "siistimmän". Sivusaumojen ompelemisen jälkeen, käännä "pussi" oikein päin.

Tee vielä yksi liimakangaspala, joka on 2-puolinen liimakangas, eli liimaa on molemmilla puolilla. Laita se sisään avonaisesta päädystä ja silitä loput kankaista yhteen. Tämän jälkeen voit ommella viimeisen sauman kiinni. Itse taitoin sen vain snootin sisäpuolelle ja ompelin sauman.

Vaihe 4:


Liimaa tarranauhaa salaman ympärille sekä snootin kameran puoleisen sivun sisäpintaan. Huom nämä pitävät olla sitten uros- ja naarastarranauhoja, jotta niiden kiinnittyminen toisiinsa onnistuu. Koska tein snootin hieman leveämmäksi kuin SB-28 ympärysmitta on, niin kiinnitin snootin salamaan ja mittasin vielä mihin kohtaan pitkittäissuuntaiset tarranauhat pitää kiinnittää. Ja kuva lopputuloksesta on alla:




Testikuva käyttäen kyseistä snoottia:

Vielä kerta pojat...

Kuten mainitsin viimeksi, niin en ollut aivan tyytyväinen Nautelankoskelta ottamiini kuviin, joten kävin eilen illalla katsastamassa saman paikan uudelleen. Verrattuna edelliseen kertaan, keli oli selkeämpi, joten taivaasta ei saanut ihan niin kivoja taustoja kuviin, mutta muuten kuvista tuli mielestäni parempia.



Kuten ensimmäisestä kuvasta voi huomata, niin kuva on syväterävämpi kuin edellinen kuva samasta paikasta. Tämä blogihan on siis valokuvausharrastuksestani ja siitä, miten yritän oppia, joten koittakaa kestää samoja kuvia useammassa tekstissä:)



Vastaavasti sain kuviin ehkä enemmän yö-maista tunnelmaa kuten yllä olevassa kuvassa. Periaatteessa salamat olivat samalla tavalla aseteltuna kuten edelliselläkin kerralla. Tosin kokeilin muutamaa eri variaatiota. Mainittakoon vielä, että olin liikkeellä n. klo 21.30-22.30, joten valoa riitti ihan hyvin. On vain hauska huomata, miten parilla salamalla ja oikeilla ISO-arvon, aukon ja suljinajan valinnoilla voi "päivästä" tehdä yön. Esimerkiksi jälkimmäisessä kuvassa on käytössä seuraavat asetukset:

• ISO 400
  
• Exposure: 0.008 sec (1/125)
  
• Aperture: f/9.0
  
• Focal Length: 28 mm
  

Voit katsoa kaikki asetukset myös (muille kuville) suoraan Flickr:stä. Tässä kaikki tällä kertaa ja katsotaan, mitä kuvaamista keksisi seuraavaksi.

Strobistisetillä metsässä

Kävin eilen illalla kuvaamassa Nautelankoskella Liedossa, eli n. 1 km päässä kodistani kokeillakseni, miten strobistisetti toimii luontokuvien suhteen. Mielestäni sain aikaiseksi varsin kivan näköisiä otoksia, ottaen huomioon, että kyseessä oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun varsinaisesti lähdin kyseisellä setillä kuvaamaan. Kaikki reissun kuvat löytyvät flickristä.

Yllä olevaan kuvaan en ole kuitenkaan tyytyväinen ja päätinkin käydä vielä kuvaamassa samassa paikassa uudestaan. Katsotaan sitten olenko oppinut jotain. Mielestäni, kuvassa olisi pitänyt käyttää pienempää aukkoa, jotta syväterävyydestä olisi tullut syvempi. Toisaalta silloin olisi varmaan suljinaikaa pitänyt pidentää. Kuvat käytetystä setupista löytyvät myös flickrin setistä.



Toinen kuva Nautelankoskelta on kuva lintutornista sekä sitä ympäröivästä vihertävästä pellosta. Tätä ideaa olen jo hautonut pitkään, mutta en kuitenkaan onnistunut siinä siten kuin olisin halunnut. Varmaan käyn kuvaamassa samaa aihetta vielä uudestaan, jotta saisin vangittua kuvaan halutun tunnelman. Kuvausajankohta oli n. klo 22 ja tuntui, että valo muuttui joka minuutti, joten oli todella hankalaa saada kuva oikealla hetkellä.

Seuraavalla kerralla taidan tehdä kuten Ken Rockwell on neuvonut, eli ota kuva minuutin välein, jolloin ainakin jonkin kuvista pitäisi olla otettu oikealla hetkellä. Tämä sääntö pätee hyvin sekä iltaan ja aamuun.

Nyt kun tuli aamuauringon valo puheeksi, niin otin myös muutaman kuvan tänään aamulla matkalla töihin. Jep, jep, eli strobistisetti kulkee mukavasti mukana autossa ja kyseisen setin kasaamiseen menee n. 5 minuuttia ja sekä toinen 5 minuuttia menee setin sijoittelussa ja testikuvien ottamisessa. Purkamiseen menee n. 2-3 minuuttia, joten mielestäni se on varsin näppärää suhteessa kuvien laatuun. No, takaisin asiaan. Eli seuraavanlainen kuva tuli napattua.



Kameran vasemmalla puolella edessä on Vivitar 285HV, eli samassa suunnassa, josta aamuaurinko paistaa. Kameran oikealla puolella on sb-28 täydellä teholla suunnattuna kohti Aurinkoa ja Vivitaria. Käytännössä sb-28 valaisee etualalla olevan kiven, joka muuten olisi varjossa kameran puolelta. En tiedä kuinka oppikirjojen mukainen tälläinen valaistus on, mutta kaikkea pitää kokeilla paitsi anoppia.

Tällaista antia tällä kertaa. Ehkä pian uskallan kuvata ihmisiä. Pitää vaan vielä opetella enemmän valaistuksen teoriaa ja harjoitella.

Ensimmäisiä kuvia strobistisetillä

No niin. Nyt sitten on otettu muutama kuva strobistisetillä, tosin vain yhtä off-camera-flash:iä käyttäen. Kuten mainitsin aikaisemmassa blogitekstissä, niin ostin sb-28:n Vivitarin kaveriksi, mutta päätin sitä odotellessa yrittää ottaa ns. tuotekuvatyyppisiä otoksia. Ensimmäiseksi mietin että, mikä olisi hauska kohde ja mieleen tuli klassinen aihe, eli vesilasi, johon tippuu jotain aiheuttaen pinnan rikkoontumisen.

Ylhäällä olevassa kuvassa tiputan vesilasiin jääkuution, jonka ei pitäisi erottua kovin helposti vedestä. Tosin kyllähän se tuosta kuvasta erottuu, jos sitä osaa etsiä. Kuva on otettu yhdellä salamalla lasin oikealta puolelta ammuttuna varjon läpi (kts. kts. setup) seuraavilla asetuksilla:

• ISO 500
  
• f10
  
• Suljinaika 1/320
  
• Polttoväli 68mm
  
• Vivitar 285HV 1/2 teholla
  
• Taustana ruokailuryhmän tuoli, jossa on sopiva nahkainen verhoilu:)
  

Näin jälkeen päin ajateltuna tuossa olisi varmaan pärjännyt ISO100-arvolla, vähän isommalla aukolla, mutta suljinaika tuotti hieman päänvaivaa. Kokeilin aluksi 1/250 suljinaikaa, mutta se ei pysäyttänyt veden liikettä tarpeeksi hyvin. 1/320 suljinajalla ja kyseisillä muilla asetuksilla kuvista tuli mielestäni kohtalaisen hyviä. Siis niistä muutamasta kuvasta, joissa jään tippuminen veteen ja kameran laukaisu onnistuivat yhtä aikaa. Mielestäni myös isompi aukko esim. f3.5 - f4.5 aiheutti tuolta etäisyydeltä ongelmia syväterävyyden kanssa, eli tarkennus lasin etuosaan aiheutti jo lasin takaosan sumenemista. Toisella salamalla olisi tietenkin saanut lasin vasenta reunaa ehkä hitusen enemmän erottuvaksi, mutta eipä kaiken tarvitse välttämättä olla kovin selkeää. Kai tuo on sitä taiteellista vapautta:)

Joka tapauksessa olen vasta opettelemassa valokuvausta, joten olen varsin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka välillä homma menee ihan mutu-tuntumalta. Toinen aihe, jota kuvasin, oli vanhat Adidaksen lenkkarit.



Kun ei ole oikeasti kuvaamista, niin pitää keksiä jotain ihan omasta päästä ja päädyin näinkin hienoon ratkaisuun:) No, kyseessähän ovat vanhat, rakkaat lenkkarini, joita ei ole koskaan kuvattu, joten tässä on niille hieman kunniaa:) Periaatteessa kyse on aivan samasta setupista, kuin vesilasin kanssa. Suljinaika ja aukko ovat hieman eri, mutta muuten tilanne on melkein identtinen.

Hauskintahan koko hommassa oli uuden opettelu ja erilaisten asetusten kokeileminen. Itse olen ihminen, joka oppii asioita parhaiten tekemällä, ei kirjoista lukemalla. Olen siis varsin tyytyväinen otoksiin, mutta varmaan niissä on asioita, joita olisi voinut tehdä toisin. Joten, jos sinulla on hyviä vinkkejä, niin kerro ihmeessä.

Seuraavaaksi kerraksi olen ajatellut ottaa muutaman yö-kuvan salamalla, mutta kerrotakoon yksityiskohdat sitten kun on jotain näytettävää.. Jos on..

Vivitar 285HV ja Elinchrom Skyport Universal Trigger modaus

Kuten jotkut ehkä saattavatkin tietää, niin Vivitar 285HV ei toimi suoraan Elinchromin Skyport Universal radiotriggereiden kanssa, koska vastaanottimen tuottaman pulssin pituus on liian lyhyt. tähän ongelmaan löytyy kuitenkin helppo ratkaisu, eli pienen lisäpiuhan tekeminen, joka pidentää laukaisimen pulssin pituutta.

Materiaalit maksavat n. 2€ + oman työn hinta. Ostin roinat Triopakista. Voit ostaa myös valmiin piuhan hintaan 19$ Flashzebrasta, mutta itse en viitsisi nähdä tuota vaivaa + odottelua, että piuha saapuu. Flashzebran piuha on siis Vivitarin oma plugi - 3.5m plugi-piuha, joten saat vastaavan piuhan aikaiseksi myös modaamalla Vivitarin mukana tulevan piuhan alla olevien speksien mukaan ts. tällöin joudut rikkomaan alkuperäisen piuhan.

Tarvittavat materiaalit ovat:

• Monikerroskerko 22nF 50V R5 20% Z5U ts. bibolaarinen 22nF 50V kondensaattori á 25c
  
• Monopistoke (uros) 3.5mm á 80c
  
• Monojatkoliitos (naaras) 3.5mm á 80c
  
• Matalajännitekaapeli 2x0.5(neliötä) 20cm á 61c/m
  

Käytännössä tein homman niin, että juotetaan ensin uros- ja naaras-plugit molempiin päihin piuhaa (varmista, että johtimet ovat oikein päin) ja sitten juotetaan kondensaattori rinnan toiseen päähän, eli + ja - johtimien väliin. Mielestäni kondesaattori sopi paremmin urosplugin koteloon. Sitten tuo piuha laitetaan vain Elinchromin vastaanottimen sekä salaman hotshoesta lähtevän PC-3.5mm plugipiuhan väliin.

Jotkut ovat modanneet itse salamaa niin, että kyseinen kondensaattori juotetaan salamakengän sisään, mutta silloin joudut avaamaan itse salaman ja muuttamaan sen rakennetta, kun taas esittämälläni tavalla ei tarvitse koskea salaman sisuskaluihin.

Seuraavat blogitekstit tulevat jo pitämään sisällään enemmän juttua valokuvauksesta ja varsinkin salaman käyttöön liittyviä kuvia. Tarkoituksena on mennä ottamaan muutaman yö-shotti Nautelankoskelta sekä aamuaurinkokuvia. Katsotaan mitä saan aikaiseksi.

Kamerakamat

Ajattelin hieman kertoa, mitä kamerakamoja minulta löytyy. Eli kameralaukusta löytyvät seuraavat kamat:

• Canon EOS 30D
  
• Canon EF 28-105mm 1:3.5-4.5 II USM
  
• Canon EF-S 50mm 1:1.8
  
• Muutama filsu
  
• Vivitar 285HV salama
  
• Elinchrom Skyport Universal -triggerisetti, eli yksi lähetin ja kaksi vastaanotinta
  
• Pari salamastandia, varjoja
  

Ok, myönnetään, että ständit ja varjot eivät mahdu laukkuun:)

Olen juuri tällä hetkellä miettimässä minkä salaman hankkisin toiseksi salamaksi ja katsotaan saanko huuto.net:stä ostettua yhden Nikon sb-28:n halvalla... Ja itseasiassa juuri hetki sitten minusta tuli onnellinen sb-28:n omistaja.

Jokin aika sitten kiinnostuin hieman ns. strobismista, eli toteutetaan valaistus kevyellä kamerasalamasetillä esim. kaksi salamaa, ständit, sateenvarjot ja triggerit. Ideana on se, että hieman päätä käyttämällä voi saavuttaa ns. halpissetillä laadukkaita ja ammattimaisesti valaistuja kuvia. Olen siis yhtä salamaa vailla tuosta perus-strobisti-setistä. Itseäni kuitenkin kiinnostaa pääasiassa ihmisten kuvaamisen sijasta kuvata "mielenkiintoisesti" valaistuja graafisia kohteita. Mainittakoon yhtenä esimerkkinä Tim Simmons:n kuvat

Kyllähän ihmistenkin kuvaaminen kiinnostaa myös, mutta mallien hankkiminen ihan vain harjoitteluakin varten on välillä hankalaa. Seuraavassa tekstissä annan ohjeet, miten modataan Vivitar 285HV toimimaan Elinchromin triggerin kanssa n. 2€ kustannuksilla.

Croppikenno, eli digikuvausta ja linuxia sekä ehkä vähän strobismia

Olen aloitteleva valokuvausharrastelija, joka on hitusen hurahtanut valokuvaukseen viime aikoina. Koska olen tosielämässä ohjelmistosuunnittelija ja erityisesti linux-puoleen erikoistunut ajattelin, että voisin ehkä jakaa kokemuksiani aloittelevana valkokuvausharrastelijana sekä myös siitä, miten linuxia voidaan käyttää hyväksi valokuvauksessa.

Massathan (normaalit ihmiset) eivät tunne, mitä linux voi tarjota valokuvauksen suhteen kuten esimerkiksi hyviä ja ilmaisia kuvankäsittelyohjelmia, jopa RAW-kuvien käsittelyyn. Tämän vuoksi onkin mielestäni hyödyllistä tuoda eri vaihtoehtoja esille.

Koska tämä blogi on valokuvauksesta, niin yksi ajatus on, että kirjaan tänne ylös asioita, joita opin harrastuksen etenemisen myötä. Miksi en siis jakaisi oppimaani myös muille. Tämähän on yksi open source -softan perusperiaatteista.

Kuten jo mainitsin, niin tämä on blogi valokuvauksesta, joten yritän jokaisen blogitekstin myötä myös julkaista jotain ottamiani kuvia. Aloitetaan siis yhdellä, minun mielestäni, onnistuneella otoksella Turun yliopiston ICT-talon aulan kierreportaista.

Mielestäni porraskuva on siitä mukava otos, että siitä ei heti välttämättä pysty sanomaan, mistä on kyse ja miten päin kuvan pitäisi olla ts. se laittaa katselijan hetkeksi miettimään.

Lyhyestä virsi kaunis, joten en tarinoi enempää tällä kertaa. Seuraavassa tekstissä olen ajatellut kertoa hieman mitä kameravälineitä minulla on ja sitä seuraavassa tekstissä, miten modataan Vivitar 285HV salama toimimaan Elinchromin Skyport Universal triggerin kanssa.