Mika Peltosen promokuvat

Kävin alkuviikosta kuvaamassa laulaja-lauluntekijä Mika Peltosta Nautelankoskella. Hän tarvitsee promokuvia tulevan sinkkunsa kansiin sekä jonkin ajan päästä julkaistavaan keittokirjaan, johon eri muusikot ovat tehneet ruokareseptejä. Kuten jo mainitsinkin aikaisemmassa blogitekstissä, niin kävin katsastamassa paikat etukäteen ja kuvasin Mikan juuri kyseisissä paikoissa. Mitään yllätyksiä ei tullut matkan varrella, joten sen suhteen homma meni hyvin putkeen. Ohjeistin Mikaa ottamaan muutamia eri paitoja mukaan, jotta kuvista ei tule aivan samanlaisia. Olisi kuitenkin pitänyt ohjeistaa vielä hieman tarkemmin, eli hän olisi voinut ottaa myös vaaleita paitoja mukaan. Tajusin tämän vasta paikanpäällä, mutta tod. näk. muistan tämän ensi kerralla.

Itse kuvaussessio lähti liikkeelle siitä, että laitoin salamakamat pystyyn ja otin testikuvia. Tämä oli ihan hyvää lämmittelyä molemmille ja varsinkin mallina olemiseen tottumattomalle Mikalle. Alussa olikin hieman hankaluuksia saada kuviin luontevia poseerauksia, mutta kun Mika sai kitaran käteen alkoi homma sujua. Muusikko, joka on tottunut esiintymään kitaransa kanssa ilmeisesti tuntee olonsa kotoisaksi kun on "oma kulta" sylissä, jolloin se myös näkyy kuvissa. Hyvä puoli tuossa oli myös se, että meillä oli livemusiikkia koko kuvaussession aikana:) Kuvia kertyikin n. 180 kpl, joista 20-30 kpl olivat s

elkeitä testikuvia.

Ja sitten itse kuviin. Valitsin loppujen lopuksi viisi eri kuvauspaikkaa ja näistä kolme paikkaa päätyivät lopullisiin kuviin. Ensimmäisessä paikassa, eli Nautelankosken padolta otettiin ns. fiilistelykuvia, eli mies-ja-kitara-tyylisiä otoksia kuten alla:

Itse näen tämän kuvan enemmänkin sellaisena lehdistölle jaettavana promokuvana kuin levyyn tulevana kuvana, mutta joka tapauksessa kuvassa on kiva fiilari mielestäni. Kuvan strobistisetuppi oli seuraavanlainen:

• Aurinko paistoi vasemmalta takaa (kello 10:stä) aika matalalta
• sb-28 oli padon päällä kohti Mikaa ja käytin läpiammuttavaa varjoa sen kanssa
• Vivitar 285HV oli kameran oikealla puolella sen oma diffuusorin kanssa suunnattuna kohti Mikaa, jotta hänen vartalonsa etuosa valaistuisi myös kunnolla

Nautelankosken vanhan myllyn seinä toimi seuraavana kuvauspaikkana, josta päätyi kuvia tähän settiin. Seinässa on mukava tekstuuri, eli kivi-betoni, jota voi käyttää taustana. Tosin kuva ei mielestäni toimi värillisenä versiona niin hyvin kuin sepian värisenä:

Tämän kuvauspaikan kuvista herra Peltonen tuntui pitävän eniten. Jotain tämäntapaista kuvaa voisin jo itsekin kuvitella johonkin levynkanteen. Tästä kuvauspaikasta toimitinkin Mikalle 3 eri kuvaa. Värien muokkaamisen lisäksi käsittelin kuvaa jonkin verran, eli lisäsin hieman vignetteä reunoille sekä poistin Securitaksen tarran puuovista. Tämän paikan strobistisetuppi oli seuraavanlainen:

• sb-28, läpiammuttavan varjon kanssa kameran yläpuolella
• Vivitar 285HV Mikan vasemmalla puolella heijastavan varjona kanssa sekä punaiset geelit (kalvot). Tämä salama oli suunnattuna seinään.

Viimeiset kuvat otin Nautelankosken päärakennuksen punamultamaalattua seinää vasten. Näitä kuvia jälkikäsittelin eniten, koska piti hieman parantaa ihon väritystä esim. lisätä rusketusta rintaan, koska muuten vaalea rinta olisi erottunut liikaa kasvojen ruskettuneesta ihosta. Poistin myös tummia alueita silmien ympäriltä sekä nenän punaisuutta. Mielestäni lopputuloksesta tuli ihan ok. Itse pidän näistä kuvista myös siksi, että niissä on enemmän sellaista kontaktia kameraan kuin esim. aurinkolasikuvissa. Tämä varmaan vetoaa myös naisyleisöön paremmin:)

Tästä paikasta on myös useampia kuvia, muutama hieman lähempää ja muutama hieman kauempaa. Strobistisetuppi tässä lokaatiossa oli seuraavanlainen:

• sb-28 läpiammuttavan varjon kanssa n. 1 metri maasta kameran vasemmalla puolella
• Vivitar 285HV heijastavan varjon kanssa myös n. 1 metri maasta kameran oikealla puolella.

Kuten alussa mainitsin, niin otin myös yhden kuvan keittokirjaa varten. Sen olikin tarkoitus olla hieman humoristinen ja sellainen siitä tulikin:) Käytin sen ottamiseen samaa setuppia kuin edelliseen kuvaan. Kuvaa muokkasin oikeastaan vain sen verran, että lisäsin reunoille vignetteä (mikäköhän tuollekin on oikea suomenkielinen termi... vinjetointi?).

Lopputulema koko kuvaussessiosta oli se, että molemmille jäi siitä hyvä maku suuhun. Itse herra taiteilija (Mika) oli myös tyytyväinen lopputulokseen.